Thursday, 21 December 2017

Solar Availability / Auringon Saatavuus

English:



The figure above shows the number of hours, summed up throughout the year, the Sun is above the horizon at different latitudes. We have marked a few places, that are a lot darker than Sodankylä. Despite the fact that in mid winter, the Sun does not rise at all for some days here, the area of Sodankylä municipality is very close to the place where the Sun is above the horizon the most, i.e. the Arctic Circle, which is good to remember today, on the darkest day of the year.

With this we wish you all Merry Christmas and a Happy New Year 2018!


Suomeksi:



Yllä oleva kuva näyttää kuinka monta tuntia, yhteenlaskettuna koko vuoden aikana, aurinko on horisontin yläpuolella eri leveysasteilla. Olemme merkineet muutama paikka, joka on paljon pimeämpää kuin Sodankylä. Huolimatta siitä, että keskellä talvea aurinko ei nouse ollenkaan muutaman päivän aikana, Sodankylän kunnan alue on hyvin lähellä sitä paikkaa, jossa aurinko on eniten horisontin yläpuolella, eli napapiirillä. Tämä on hyvää muistaa tänään, vuoden pimeisinä päivänä maan pohjoisella pallopuoliskolla.

Tällä toivotaan teille kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!


Kuvat: Thomas Ulich & Maxime Grandin, SGO.

Friday, 27 October 2017

PhD Defence: Studies of Ionospheres of Earth and Mars

Huge congratulations to our colleague and friend Dr Maxime Grandin, who successfully defended his PhD thesis at SGO yesterday. His work entitled "Multi-Instrument and Modelling Studies of the Ionospheres of Earth and Mars" was done at Sodankylä Geophysical Observatory, University of Oulu and at the Research Institute in Astrophysics and Planetology (IRAP), University Paul Sabatier, Toulouse leading to a double PhD degree in physics.

The opponents were Dr Mervin Freeman, British Antarctic Survey, Cambridge, UK, and Dr Ronan Modolo, LATMOS, University of Versailles, France. Prof Anita Aikio, University of Oulu, served as custos.

Thursday, 26 October 2017

Väitöstilaisuus: Avaruussää vaikuttaa Maan ilmakehään myös Auringon aktiivisuuden ollessa alhainen

Maxime Grandin, M.Sc., väittelee aiheesta "Avaruussää vaikuttaa Maan ilmakehään myös Auringon aktiivisuuden ollessa alhainen" 26.10.2016.

Avaruussää vaikuttaa Maan yläilmakehään ja ionosfääriin. Ionosfääri on ilmakehän sähköä johtava osa, joka koostuu elektroneista ja ioneista korkeusalueella 60–1000 kilometriä. Korkeiden leveyspiirien ionosfääri on hyvin herkkä avaruussään vaihteluille. Vaikutuksia voivat olla esimerkiksi muutokset ilmakehän kemiassa tai hiukkassade avaruudesta ilmakehään, mikä synnyttää muun muassa revontulia.

Avaruussää liittyy hiukkasiin, jotka tulevat Auringosta. Tätä hiukkasvirtaa kutsutaan aurinkotuuleksi. Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Jakson maksimin jälkeen aktiivisuus laskee, mutta avaruussää vaikuttaa siitä huolimatta edelleen revontulialueen ionosfääriin. Se johtuu siitä, että aurinkotuulen nopeus on tällöin usein suuri, jopa 800–1000 kilometriä sekunnissa. Tässä väitöskirjassa on tutkittu kolmen vuoden ajalta, miten nämä aurinkotuulen suurinopeuksiset virtaukset vaikuttavat ionosfääriin. Aineistoina on käytetty Sodankylän geofysiikan observatorion eri laitteilla tehtyjä mittauksia ja satelliittimittauksia. Aineiston käsittely on tehty käyttäen tilastollisia menetelmiä.

Osa väitöskirjasta käsittelee myös Marsin kaasukehän ja ionosfäärin tutkimista. Marsin kaasukehää on tutkittu vuodesta 2004 lähtien Mars Express -luotaimella. Mars Expressin ja Maan välillä kulkevien radioaaltojen taajuus mitataan hyvin tarkasti, mikä mahdollistaa Marsin kaasukehän ja ionosfäärin lämpötilojen ja koostumuksen arvioimisen. Väitöskirjassa on esitetty kehittämämme uusi aineiston käsittelymalli, joka perustuu Marsin kaasukehän ja ionosfäärin läpi kulkevien radioaaltojen numeeriseen simulaatioon.

Väitöskirja on tehty Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriossa ja Toulousen yliopiston IRAP-instituutissa (Institut de Recherche en Astrophysique et Planétologie).

Väitöstilaisuus

26.10.2017, klo  12:00, Polarian luentosali, Sodankylän geofysiikan observatorio, Tähteläntie 62, Sodankylä

Aihe

Maapallon ja Marsin ionosfäärien tutkimuksia eri mittalaitteilla ja mallintamisella
Multi-instrument and modelling studies of the ionospheres at Earth and Mars

Vastaväittäjät

Dr. Mervyn Freeman, British Antarctic Survey, Cambridge, Iso-Britannia
Dr. Ronan Modolo, LATMOS, Guyancourt, Ranska

Kustos

Professori Anita Aikio, Oulun yliopisto

Friday, 20 October 2017

A major solar particle storm was registered by neutron monitors of SGO

​In mid-September 2017 the Sun shot a series of very strong flares. Those eruptive events lead, in particular, to acceleration of charged protons up to very high energies forming a strong solar particle storm. These energetic solar particles are known as solar cosmic rays, and they are important for science as bringing information on acceleration mechanisms at the Sun and provide a probe of the interplanetary medium. They are not only of an academic interest since they form an important technological hazard and are dangerous for satellites and for astronauts and event crew/passengers of transpolar commercial jets, thus a continuous monitoring of such events is provided, in particular by dedicated instruments operated by Sodankylä Geophysical Observatory of the University of Oulu.

At 15:35UT, 10 September 2017 a strong solar flare of class X8.2 and a consecutive ejection of solar matter caused acceleration of particles, which hit Earth at 16:15UT. The storm was so strong, that the high-energy fraction of solar particles passed through the atmosphere and reached the ground. Such events are quite rare: two previous ones took place in May 2012 and December 2006.

Concordia research station in Antarctica; photo ESA/IPEV/ENEAA/A.Kumar and E. Bondoux.
This particle storm has been registered by several neutron monitors around the world, including ones in Linnanmaa, Oulu and the Concordia station in Antarctica, both belonging to the University of Oulu (Sodankylä Geophysical Observatory). The Antarctic neutron monitor yielded the highest among all the stations of the worldwide network, thanks to its unique location.

Now the event is under detailed analysis by several independent scientific groups including the cosmic ray group of the University of Oulu.

Thursday, 28 September 2017

Tutkijoiden yö Sodankylässä


Perjantaina 29.9.2017 klo 18.00–20.00

Sodankylän Tutkijoiden yössä tarjolla on yleisöluentoja ja fysiikkatyöpajoja nuorille.

Yleisöluennot klo 18.00 ja 19.00, Polarian luentosali ”Tähtelän yö".  Katsomme avaruuteen, ilmakehään ja Maan sisälle Tähtelän tieteellisten instrumenttien silmin.

Nuorten fysiikkatyöpajat klo 18.30 ja 19.30, Polarian kahvio. Teemme revontuliennusteen kuluvalle yölle.

Tapahtumapaikkana Sodankylän geofysiikan observatorio, Tähtelän päärakennus Polaria, Tähteläntie 62, 99600 Sodankylä

Kahvitarjoilu!

Tervetuloa!

Thursday, 14 September 2017

Virkistyspäivä at Paavon Polku

Sometimes, there is no need to go very far to have a great time in beautiful nature. Today, for SGO staff, it was virkistyspäivä, in other words a working day partly spent outdoors to strengthen the friendly atmosphere between colleagues. It was decided to go to Paavon Polku, a short (about 2 km) nature trail just a couple of kilometers away from the observatory.



Besides enjoying the autumn colours (ruska) along the pleasant trail, picking berries and watching birds, we grilled sausages by the laavu (lean-to shelter) and had a delicious lunch — and coffee, of course.



It is really so that simple things are often the best! Happy autumn to all our followers from the northern hemisphere!



Pictures: M. Grandin

Friday, 8 September 2017

Revontulet 7.-8.9.2017 - Auroras 7.-8.9.2017

Auringossa 6.9. tapahtuneen roihupurkauksen (X9.3) yhteydessä tapahtui myös koronan massapurkaus (CME), joka saavutti Maan viime yönä ennen klo 02 aloittaen poikkeuksellisen voimakkaan geomagneettisen myrskyn. SGO:n magneettikentän rekisteröinneissä havaittiin hyvin nopeita muutoksia. Deklinaatiossa havaittiin noin 10 asteen poikkeaminen normaalista noin 12 asteesta. Kyseinen geomagneettinen myrsky saavutti aamu yöllä tason G4. Tarkemmin tästä Ilmatieteen laitoksen sivuilla:

http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/411041112

Alkuillasta 7.9. pohjoisessa oli varsin rauhallisesti käyttäytynyttä revontulta ja itään vaeltavia Omega-muotoja, kunnes CME saapui. Ikävä kyllä, pian tämän jälkeen heti klo 02 jälkeen pilviverho saavutti myös SGO:n revontulikameran, mutta tätä ennen jo taivas ehti olla hetken aikaa täysin tulessa. 


Video on tehty SGO:n kuvavahvistimella varustettu koko taivasta kuvaavan revontulikameran kuvakomposioista joka minuutille. Kuviin on yhdistetty kolmella eri suotimella peräkkäin otetut kuvat (ks. Calibration of the All-Sky Cameras ).

Avaruussää jatkuu lähipäivät häiriöisenä ja Lapin taivaalla revontulia on tulevinakin öinä, tosin etelästä saapuva matalapaine on tuomassa pilviä ja sateita viikonlopulla.

Sodankylässä SGO:n oman revontuli- ja meteorikameriden rinnalla on jo toiminnassa on University College Londonin  Fabry-Perot interferometri, jonka yhteydessä on kalansilmä värikamera ja pilvisyyssensori sekä japanilaisten (ISEE, University of Nagoya) suurnopeuskamera sekä japanilaisen National Institute of Polar Researchin (NIPR) kamerat.

Muut AurorasNow!-palvelun Lapin revontulikamerat käynnistetään lähiaikoina.

SGO:n revontulikameran alkusyksyn revontulia voi tarkastella SGO:n data-arkistosta, jonne jokaisesta havaintoyöstä on tuotettu videot vuodesta 2000 lähtien.



Monday, 28 August 2017

Auroral season starting in Lapland

The all-sky imager at SGO has already been in operation some nights for testing and is now available online. Last night was first with clear sky and nice aurora activity. Camera was in operation about 3 hours starting from  23:15LT and nights are getting longer fast. See: http://blog.sgo.fi/2015/08/northern-lights-season-has-started.html

Aurora arc above Sodankylä at 23:42LT.

SGO has also meteor camera next to the iCCD camera in collaboration with IRF and Eric Stempels from University of Uppsala, who has developed the detection software. ( See more: http://www.astro.uu.se/meteorwiki/FrontPage )

Sometimes fast moving aurora arc triggers the meteor detection software and stores high resolution capture of the event.



2.2 seconds sample of fast moving aurora arc form SGO meteor camera captured on 27 Aug at 19:58UT. 

Present space weather status in Finland can be easily monitored from FMI's space weather and Auroras Now! web pages based on IMAGE and MIRACLE data sources. SGO magnetometer and optical observations are part of the IMAGE and MIRACLE consortiums.

Friday, 4 August 2017

Avoin työpaikka: Laboratoriopäällikkö

Uusi hakuaika päätyy 31.8.2017.

Sodankylän geofysiikan observatorio hakee

Laboratoriopäällikköä

toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Sodankylän geofysiikan observatorion havaintotoiminta kattaa monipuolisesti maan magneettikentän, ionosfäärin, revontulien, kosmisen säteilyn ja seismisen aktiivisuuden mittaukset yli 20 paikkakunnalla Jäämeren alueelta pohjoisen Fennoskandian, koko Suomen ja Afrikan kautta Etelämantereelle. Observatoriossa kehitetään myös alan mittausmenetelmiä, alaan liittyviä teorioita ja mallinnuksia sekä tehdään tieteellistä tutkimusta. Observatoriossa tehtävä tutkimus kuuluu Oulun yliopiston valitseman tutkimusstrategian keihäänkärkeen maa-lähiavaruussysteemin ja ympäristön tutkimus. Observatorion henkilöstömäärä on noin 30 työntekijää. Teknisessä yksikössä työskentelee tällä hetkellä 6 henkilöä. Laajemmin observatorion toimintaan voi tutustua osoitteissa www.sgo.fi ja http://www.oulu.fi/yliopisto/node/38405.

Laboratoriopäällikön tehtäviin kuuluvat observatorion teknisen yksikön ja sen laboratorion johtaminen ja hallinnolliset tehtävät, mittausten ylläpitoon kuuluvan laitehuollon johtaminen, observatorion instrumentoinnin kehittäminen ja uusien mittalaitteiden rakentamisen suunnittelu ja toteuttaminen yhteistyössä teollisuuden kanssa, sähköasennusvastuu sekä observatorion tutkimustyöhön ja hallintoon osallistuminen.

Tehtävien menestyksellinen hoitaminen edellyttää tekniikan tai luonnontieteiden alan tohtorintutkintoa ja kokemusta esimiestehtävistä. Tehtävässä edellytetään hyvää suullista ja kirjallista englannin kielen taitoa.

Hakijalta odotetaan radiotekniikan, erityisesti nykyaikaisten ohjelmistoradioiden, sekä analogia- että digitaalielektroniikan tuntemusta, mittaustekniikan ja signaalinkäsittelyn hallintaa, ymmärtämystä jatkuvasta kenttämittaustoiminnasta ja kokemusta sekä projektityöstä että projektien johtamisesta.

Palkkaus perustuu yliopistojen palkkausjärjestelmän muun henkilöstön vaativuustasolle 10-11. Tämän lisäksi tulee henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuva palkanosa, joka on korkeintaan 46,3% tehtäväkohtaisesta palkanosasta.

Jätä sähköinen hakulomake tehtävään 31.8. mennessä. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Tehtävässä noudatetaan työehtosopimuksen mukaista koeaikaa.

Lisätietoja tehtävästä antaa johtaja Esa Turunen, Sodankylän geofysiikan observatorio, Tähteläntie 62, 99600 Sodankylä, puh. 050 566 3264, email: esa.turunen (at) sgo.fi.

Wednesday, 2 August 2017

SGOn tomografiavastaanotinverkon laajennus kohti 3D-ionosfääritomografiaa

SGO on tehnyt yhtäjaksoisesti ionosfääritomografiamittauksia viiden aseman ketjulla vuodesta 2002 alkaen. Mittauksissa vastaanotetaan ns. beacon-satelliiteista kahdella eritaajuudella (150MHz ja 400MHz) lähetettyä signaalia, joiden vaihe-erosta voidaan arvioida ionosfäärin elektronitiheyttä. Tähän asti SGO:n mittauksista on laskettu poikkeleikkaus elektronitiheydestä satelliitin lentoradan ja vastaanotinketjun välille.

Esimerkki SGO:n vuodesta 2002 operoimasta ionosfääritomografiamittauksesta. Vasemmalla ylhäällä on kuvattu beacon-satelliitin rata Skandinavian yli. Pisteet kartalla kuvaa vastaanottoasemia. Ylhäällä oikealla kunkin aseman mittaama vaihe-erokäyrä. Alhaalla vaihe-erosta inversiomenetelmällä laskettu ionosfäärin elektronitiheysjakauma.

Heinäkuun aikana SGO on asentanut Euroopan Aluekehitysrahaston rahoittamassa RLAB-hankeessa kehitettyjä uuden sukupolven RFsTomo1-vastaanottimia SGO:n mittausasemille. Kaiken kaikkiaan SGO on hankkinut kymmenen uutta vastaanotinta, joista neljä on nyt asennettu. Tarkoituksena on korvata SGO:n vanhat, vuosituhannen alusta asti toiminnassa olleet vastaanottimet ja täydentää Ilmatieteen laitoksen rakentamaa TomoScand-asemaverkkoa parantamaan verkon peittoa. 

RFsTomo1-vastaanotin edessä oikealla SGOn mittausasemalla Oulussa.
Esimerkkimittaus Kuusamoon heinäkuun lopulla asennetulta RFsTomo1-vastaanottimelta. 


Yhdessä GNSS-satelliittien (pääasiassa GPS-satelliitit) signaaleista laskettavan informaation kanssa voidaan beaconsatelliittidatoista laskea kolmiulotteinen elektronitiheysjakauma asemaverkon alueelle. Menetelmää on kehitetty yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa.

3D-ionosfäärimittauksen periaate. Maanpinnalla olevilla GNSS- ja beaconsatelliittivastaanottimet keräävät tietoa signaalien muutoksista niiden kulkiessa ionosfäärin lävitse (Kuva: J. Norberg).


Välttämätön osa mittausta ovat toimivat beacon-satelliitit. SGO:n ionosfääritomografiamittaukset ovat nojanneet venäläisiin beacon-satelliitteihin, jotka ovat pikku hiljaa poistuneet käytöstä. Alunperin navigointitarkoitukseen laukaistut  venäläiset satelliitit on korvattu GLONASS-järjestelmällä, joka on venäläisten vastine amerikkalaiselle GPS-järjestelmästä. Tällä hetkellä aktiivisia kaksitaajuusbeaconeita ei ole montaa, mutta näköpiirissä on joitain beaconsatelliittien laukaisuja, kuten elokuussa 2017 laukaista kiinalainen CNES-1 satelliitti. 

Vuoden 2017 aikana Suomi on saanut ensimmäiset satelliittinsa Aalto-1 ja Aalto-2 avaruuteen ja seuraavana matkaan lähtee Suomi100-satelliitti. Nanosatelliitit ovat tekemässä edullisemmaksi omien beacon-lähettimien saamisen taivaalle tulevaisuudessa.

SGO:n uusien vastaanottimien mittauksia venäläisistä COSMOS-satelliiteista sekä kanadalaisesta CASSIOPE e-POP:sta:

Thursday, 13 July 2017

SGO tilaa spektriometrejä

SGO avaa valtion hankintalain mukaisen kilpailutuksen ns. spektriometrien kehitystyölle ja tilaa pienen tuotantosarjan (6+X kpl). Kilpailukykyiseltä tarjoukselta edellytetään jo tarjousvaiheessa yksityiskohtaista selvitystä kaikista laitteessa käytetyistä keskeisistä teknisistä ratkaisuista. Kilpailutus avataan elokuussa 2017 Hilma-järjestelmään, jolloin tarjouksen jättöaikaa on n. 2 viikkoa ja toimitusaikaa on n. 6 kk. Jotta potentiaaliset toimittajat voivat varautua etukäteen kilpailutukseen, on tähän artikkeliin koottu tilauksen kannalta keskeisiä speksejä. Tilaaja pidättää kuitenkin oikeuden kaikkiin mahdollisiin muutoksiin ja lisäyksiin varsinaisen tarjouspyynnön suhteen.

Otamme vastaan ideoita/ehdotuksia ja vastaamme mielellämme mahdollisiin kysymyksiin sähköpostilla: antti.kero@sgo.fi.

Spektriometri
Spektriometri on kosmisen radiokohinan tehoa useilla taajuuksilla (tässä 100 kpl) HF/VHF -alueella mittaava laite (tässä kaista vähintään 20-60 MHz). Laite mittaa erikseen vastakkaiset ympyräpolarisaatiot, eli ns. O- ja X- polarisaatiot. Keskeinen osa tilattavan spektriometrin toimintaa on a) hallita ja b) maksimoida taivaskohinan ja muiden kohinalähteiden suhde (SNR) yli taajuuksien. Spektriometrin tulee siis olla kohinakalibroitavissa (Tsky/Tnoise tulee olla tunnettu kaikkina ajanhetkinä) ja vastaanoton tulee pysyä mahdollisimman vakaana yli sääolojen. Vastaanotinantennin (tai mahd. pienen antenniryhmän) tulee olla mahdollisimman herkkä kosmiselle radiokohinalle ja mahdollisuuksien mukaan epäherkkä ympäristön häiriöille. Antennin suuntakuvion tulee myös olla tunnettu ja mahdollisimman vakaa yli vuoden.

Tilattavien spektriometrien pääpiirteet kaaviokuvana.
Keskeiset minimivaatimukset
Tilattavien laitteiden tulee olla kokonaisuudessaan ulos asennettavia ja säätä kestäviä itsenäisiä yksikköjä, jotka pitää pystyä asentamaan vähintään 100 m sähkönsyötöstä. Laite sisältää antennin, elektroniikan, tietokoneen, tehonsyötön, sekä datayhteydet ulkomaailmaan (ks. kaaviokuva). Laitteen tulee olla suunniteltu kestämään staattisen sähkön purkaukset ja salamointipiikit. Laitetta tulee olla mahdollista käyttää vaihtoehtoisesti auton akulla. 

Laitteen tulee kyetä mittaamaan LEVEL0-data korkealla aikaresoluutiolla (max. Fs=100 Hz) ja taajuusresoluutiolla (max FFT-pituus 2^15 = 32768) ja tästä tulee voida ohjelmallisesti desimoida haluttu tallennusresoluutio (LEVEL1: tyypillisesti esim. 10Hz ja 100 taajuutta). Korkea LEVEL0-taajuusresoluutio halutaan siksi, että pistetaajuuksilla olevat radiohäiriöt saadaan reaaliajassa suodatettua pois (esim. mediaani-suodatus) ennen tallennusta. Käytännössä laite siis sisältää yhden kortin Linux-tietokoneen ja mahdollisesti FPGA-laskentaa (reaaliaikainen FFT ja aikakeskiarvoistus). Datan tulee olla ajoitettu 10 MHz GPS-referenssiin perustuen. Tietokoneessa tulee olla väh. 500GB tallennuskapasiteettia redundanssin takaamiseksi.

Laitteelle tulee antaa väh. 2 vuoden takuu. Laitteen ja dokumentoinnin tulee molempien olla mahdollisimman avointa mahdollistaen laitteen jatkokehityksen SGO:n sisäisesti.

Datayhteyksien (WIFI ja kuitu) kantama tulee olla vähintään 100 m. Laitteiden tulee tukea myös 3G/4G verkkoja, koska mittauspaikalla ei välttämättä ole saatavilla kiinteää verkkoa. Lisäksi koneen huoltotarkoituksiin tulee olla USB-kontrolliportti.

Arviointi
Kilpailutuksessa pisteytettävät kriteerit ovat (tärkeysjärjestyksessä):

1) Suorituskyky: laitteen herkkyys ja kohinakalibroitavuus (SNR maksimointi ja hallinta), robustius RFI-häiriöille

2) Laitteen käytettävyys, käyttövarmuus ja huollettavuus (esim. helppo boottaus, robustius sähkökatkojen varalta, ledi-indikaattorit, asennettavuus, dokumentointi ja avoimuus)

3) Hinta käänteisenä kilpailutuksena, eli minimivaatimus 6 kappaletta ja jokaisesta budjettiin mahtuvasta lisäyksiköstä saa lisäpisteitä. Hankinnan arvioitu kokonaisbudjetti on n. 60 000 EUR.


Monday, 3 July 2017

Vacancy: Post-Doc for Mesospheric Ozone Research / deadline 31st Jul

Postdoctoral position in the Thule Institute’s project “ Mesospheric of Monitoring Ozone” (until end of 2020)

The University of Oulu in Northern Finland, with approximately 16,000 students and 3,000 employees, is an international, multidisciplinary research university with a rich pool of creative and intellectual talent. The strengths of the University include broad, multidisciplinary research interests, a modern research and study environment, and wide cooperation with international research and educational institutes.

The Thule Institute is a strategic focus area unit which promotes multidisciplinary research and innovations through high-quality research projects and doctoral training. The position is a part of the Thule Institute’s new projects centred on the two out of five thematic focus areas of the university: "Creating sustainability through materials and systems" and "Earth and near-space system and environmental change."

The postdoctoral position is open at Sodankylä Geophysical Observatory in the project "Mesospheric Monitoring of Ozone above the Polar Vortex (MeMO)."

Note: the deadline for applying is extended until 31st July 2017 (use link "apply for the job" at the end of the full announcement).

Salary

The salary will be based on the levels 5 – 6 of the demand level chart for university-level teaching and research staff of Finnish universities. In addition, a salary component based on personal work performance will be paid (maximum of 46.3 % of the job-specific component). The salary is thus in practice roughly 3,500€– 4,000€ per month, depending on the appointee’s qualifications and experience.

Application Procedure

The following documents must be attached to the application:
  1. Brief curriculum vitae in English
  2. List of publications in international peer-reviewed journals
  3. Brief description of research merits
  4. Brief (1–2 pages) research and action plan in English
  5. Contact information of two or three (2–3) persons who may be asked to give a statement about the candidate
Applications, together with all relevant enclosures, should be submitted using the link "apply for the job" at the end of the full announcement by 31st July 2017.

Ozone Receiver Antenna at Sodankylä.

Project Description

Mesospheric Monitoring of Ozone above the Polar Vortex (MeMO)

The project uses standard TV satellite receivers to monitor the 11.07 GHz emissions of mesospheric ozone, a method pioneered by MIT’s Haystack Observatory. The project will build improved, multi-channel instruments, one of which will monitor the mesosphere above Sodankylä. Others will measure the ozone above the polar vortex and will be placed at schools as part of the scientific outreach of the project.

Using these data we will study the effects of energetic particle precipitation and sudden stratospheric warmings on ozone, as well as ozone climatology. A prototype receiver provides four years of initial data (since autumn 2012).

The position is located at Sodankylä and available immediately or later as per mutual agreement.

Research group: Sodankylä Geophysical Observatory is a highly versatile geophysical observatory north of the Arctic Circle operating various types of measurements at over 20 locations. Measurements of the geomagnetic field as well as radio observations of the upper atmosphere are at the core of SGO’s operations. Within the CHAMOS project, SGO and FMI develop the Sodankylä Ion-Neutral Chemistry (SIC) model for interpreting space weather effects on the lower ionosphere.

Colocated with SGO is the Arctic Research Centre of the Finnish Meteorological Institute (FMI-ARC), which provides a wealth of tropospheric and stratospheric measurements. The observations include ozone measurements using sounding balloons and ground-based spectrometers since the 1980s. FMI researchers are experts in satellite observations of the middle atmosphere.

MeMO is a collaboration between SGO and FMI-ARC, aiming to extend current ozone measurements in altitude and spatial coverage and put them into context of other observations.

Qualification requirements: The successful candidate will have a background in atmospheric physics or chemistry and/or experience in the use of radiometers and/or experience in the use of atmospheric computer models. For the further development of the instrument, experience working with hardware and/or experience in a high-level programming language are highly beneficial. Excellent command of both spoken and written English are essential.

Contact: Dr Thomas Ulich, e-mail: thomas.ulich(at)sgo.fi, tel.: +358405490403.

Monday, 12 June 2017

EISCAT_3D-sirontatutkan rakentaminen arktiselle alueelle alkaa

Havainnekuva EISCAT_3D-lähettimestä. Antenniryhmät ovat kuusikulmaisia, niitä on
109 kappaletta, ja jokainen sisältää 91 antennielementtiä. Antennikentän halkaisija on n. 70 m.
Uuden kansainvälisen tieteellisen EISCAT_3D-tutkan rakentamisen aloittamisesta on juuri päätetty. Sirontatutkan avulla saadaan uutta tietoa siitä, miten aurinkomyrskyt ja avaruussää vaikuttavat arktisen alueen ilmakehään.

EISCAT_3D-tutkajärjestelmään kuuluu kolme asemaa Pohjois-Skandinaviassa: lähetin-vastaanotin Skibotnissa Norjassa sekä vastaanottimet lähellä Kaaresuvantoa Suomessa ja lähellä Kiirunaa Ruotsissa. Skibotnin suurteholähettimen teho on 5 MW ja kukin asema sisältää noin 10 000 antennia. Hankkeen kokonaisbudjetti on 70 miljoonaa euroa ja projekti alkaa syyskuun 2017 alussa. Asemien valmistelutyöt alkavat kesällä 2018 ja tutkajärjestelmän arvioidaan olevan käytössä vuonna 2021.

EISCAT_3D-tutkajärjestelmän asemien sijainnit kartalla:
lähetin-vastaanotin Norjassa ja vastaanotinasemat Suomessa ja Ruotsissa.
EISCAT_3D:stä tulee maailman edistyksellisin sirontatutka, joka yhdessä nykyisen Huippuvuorten EISCAT-tutkan kanssa toimii ikkunana arktisen alueen yläilmakehään ja lähiavaruuteen. Toteutuksessa käytetään uusinta digitaalista ja analogista tekniikkaa, jolla ylemmästä ilmakehästä saadaan kolmiulotteinen kuva. Vaiheistetut signaalit yhdistetään elektronisesti, ja näin tutka voi mitata jopa sataan eri suuntaan kunakin ajanhetkenä.

EISCAT_3D:n avulla voidaan tutkia sitä, miten avaruudesta peräisin olevat suurienergiset hiukkaset ja sähkövirrat vaikuttavat ilmakehän eri osissa, sekä avaruussäähäiriöiden vaikutusta teknologisiin järjestelmiin, kuten satelliitteihin, satelliittipaikannukseen ja sähkönjakeluverkkoihin. EISCAT_3D-tutkan avulla voidaan tutkia myös revontulia, jotka esiintyvät ylemmässä ilmakehässä noin sadan kilometrin korkeudella.

Tutkan rakentaa tieteellinen EISCAT-järjestö, jonka jäseniä ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Iso-Britannia, Japani ja Kiina. EISCAT_3D:tä on suunniteltu useissa EU-rahoitteisissa projekteissa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Suomen Akatemia rahoittaa investoinnista 12,8 miljoonaa euroa. Oulun yliopiston osuus on 756 000 euroa.

Suomessa EISCAT_3D-hanketta koordinoi Oulun yliopisto ja sen yhteydessä toimiva Sodankylän geofysiikan observatorio. Observatorion johtaja Esa Turunen toteaa, että nyt tehty rakentamispäätös on merkittävä kansainvälinen investointi Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan seuraaviksi 30 vuodeksi. Investoinnin taloudelliset heijastusvaikutukset ovat moninkertaiset.

Oulun yliopiston avaruusfysiikan professori Anita Aikio kertoo, että hanke on tärkeä suomalaiselle korkeatasoiselle avaruustutkimukselle: ”Ensimmäistä kertaa voimme kolmiulotteisesti mitata avaruudesta tulevien hiukkasten ja sähkövirtojen vaikutusta ylä- ja keski-ilmakehään samanaikaisesti ja näin tutkia yhteyksiä avaruusfysiikan ja ilmakehäfysiikan välillä.”

Lisätietoja:
  • Johtaja, FT Esa Turunen, Sodankylän geofysiikan observatorio, Oulun yliopisto, puh. 050 5663 264, sähköposti: esa.turunen (at) oulu.fi
  • Professori Anita Aikio, Oulun yliopisto, puh. 050 3500 641, sähköposti: anita.aikio (at) oulu.fi
  • Johtava tiedeasiantuntija Kati Sulonen, Suomen Akatemia, puh. 029 533 5110, sähköposti: kati.sulonen (at) aka.fi

EISCAT_3D, the new Arctic radar gets go-ahead for construction

Artist impression of the EISCAT_3D transmitter-receiver: there are 109 hexagonal antenna groups,
each of which consists of 91 antennae. The diameter of the whole installation is about 70 metre. 
A new international research radar called EISCAT_3D was given the green light to proceed this month, promising a step-change in understanding the effect of solar storms and space weather on the upper atmosphere in the Arctic.

The EISCAT_3D facility will be distributed across three sites in Northern Scandinavia - in Skibotn, Norway, near Kiruna in Sweden, and near Kaaresuvanto in Finland. Each site will consist of about 10.000 antennas fed by a powerful 5 MW transmitter at Skibotn and a receiver at each of the three sites. The total budget is 70 M€ and the project will start in September 2017. Site preparations begin in summer 2018 and the radar is expected to be operational in 2021.

The EISCAT_3D radar consists of three sites: the transmitter-receiver
in Norway and two receiver sites in Finland and Sweden.
EISCAT_3D will be the world’s leading facility of its kind, offering together with the older EISCAT Svalbard radar a critically important window to the upper atmosphere and the near-Earth space in the European Arctic. As the name suggests, a key capability is to measure a 3-D volume of the upper atmosphere by using the most modern digital and analogue technologies. Signals from the antennas will be combined electronically, and hence the radar can look even in 100 different directions at any given instant.

EISCAT_3D makes it possible to study how energetic particles and electrical currents from space affect the upper and the lower atmosphere as well as man-made technologies such as satellites and power grids on the ground. Also, the aurora borealis can be studied in three dimensions.

The system will be built by the EISCAT Scientific Association, comprising research councils and national institutes from Finland, Norway, Sweden, the United Kingdom, Japan and China. EISCAT_3D is the culmination of a 10-year design and preparation phase, supported by the European Union. The Academy of Finland finances the investment with 12.8M€, which includes funding from the University of Oulu of 756,000€.

In Finland, the EISCAT_3D project is co-ordinated by University of Oulu and its independent department Sodankylä Geophysical Observatory. Observatory director Esa Turunen states that the decision means a significant investment in Finland, Sweden and Norway for the next 30 years. The economic implications will be multifold.

Professor in Space Physics Anita Aikio tells that the EISCAT_3D project is very important for Finnish space research: “For the first time, we can measure in three dimensions the effect of energetic particles and electrical currents from space on the upper and middle atmosphere simultaneously. This makes it possible to find connections between space physics and atmospheric physics.”

For further information please contact:
  • Director Esa Turunen, Sodankylä Geophysical Observatory, University of Oulu, tel. +358 50 5663 264, e-mail: esa.turunen (at) oulu.fi
  • Professori Anita Aikio, University of Oulu, puh. + 358 50 3500 641, e-mail: anita.aikio (at) oulu.fi
  • Senior Science Advisor Kati Sulonen, Academy of Finland, tel. +358 29 533 5110, e-mail: kati.sulonen (at) aka.fi

Monday, 5 June 2017

Paper on energetic electron precipitation and auroral morphology accepted in JGR

A recent collaborative study between ISEE /Nagoya University and SGO/University of Oulu (+ other institutes) has been accepted to be published in Journal of Geophysical Research: Space Physics, please have a look:

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/2016JA023484/full

This paper shows a linkage between different auroral morphological structures and the energy spectra of the associated electron precipitation. The study is based on a selected set of case studies combining the EISCAT radar and the KAIRA spectral riometer measurements with the auroral camera observations.

Friday, 2 June 2017

Observation of pulsating aurora signatures in cosmic noise absorption data

A paper was recently accepted for publication in Geophysical Research Letters. It presents the results of a comparison between optical data from an all-sky camera and cosmic noise absorption data measured by KAIRA above Kilpisjärvi, during a pulsating aurora event. 

The accepted version of this article can presently be accessed here; the preliminary reference is:

Grandin, M., A. Kero, N. Partamies, D. McKay, D. Whiter, A. Kozlovsky, and Y. Miyoshi (2017), Observation of pulsating aurora signatures in cosmic noise absorption data, Geophys. Res. Lett., doi:10.1002/2017GL073901.

Abstract
This study investigates the contribution of energetic (E > 30 keV) particle precipitation during a pulsating aurora event over Kilpisjärvi (L = 6.2) on 26 February 2014. It is based on the comparison of auroral blue-line emission (427.8 nm) data from an all-sky camera and cosmic noise absorption (CNA) data obtained from a multi-beam experiment of the Kilpisjärvi Atmospheric Imaging Receiver Array (KAIRA) riometer. The data sets are compared for three KAIRA beams close to magnetic zenith. Results show a clear correlation between the measured CNA and the auroral blue-line emission during the event, for each beam. In addition, individual pulsations are observed for the first time in the CNA data measured by KAIRA, and are found to be close-to-identical to the optical pulsations. This suggests that the modulation of electron precipitation during pulsating aurora takes place in a consistent way over a broad range of energies.

Thursday, 4 May 2017

Servers working again / Palvelimet toimivat taas

For your information /

In English

Our servers (www, DNS, e-mail) are up and running again, and we are back to normal. However, there's a risk that e-mails sent to us between 3rd May, 10:00 and 4th May, 10:00 (both local time), have not reached us. If you want to make sure, please resend your messages. We apologise for the inconvenience.

Suomeksi

Meidän palvelimet (www, DNS, s-posti) toimivat taas ja tilanne on normalisoitu. Mutta on mahdollista, että s-postit lähetetty @sgo.fi osoitteisiin 3.5. klo 10 ja 4.5. klo 10 välisenä aikana eivät tulleet perille. S-postit tästä aikavälistä kannattaa lähettää uudelleen varmuuden vuoksi. Pahoittelemme tilannetta.

Wednesday, 3 May 2017

Server failure at SGO / Palvelinongelmia SGO:ssa

For your information / Tiedoksenne


In English:

Today both our web server (www.sgo.fi) and our mail server (@sgo.fi addresses) failed, and our technical team are doing their best to get them up and running as soon as possible. But it still might take a while. We are sorry for the inconvenience!

In the meantime you can use addresses of the University of Oulu in the form firstname.lastname@oulu.fi.

Please use our old web server oldwww.sgo.fi for the time being, while outdated otherwise, it will at least provide the up-to-date measurements.


Suomeksi:

Tänään sekä webbi- (www.sgo.fi) että sähköpostipalvelimessamme (@sgo.fi osoitteet) on tapahtunut järjestelmävika. Meidän teknisellä tiimillä on asia hoidossa ja he yrittävät saada kaikki toimimaan pian. Silti tämä kestää jonkin aikaa. Pahoittelemme tilannetta!

Väliaikaisesti voi lähettää sähköpostia Oulun yliopiston osoitteet etunimi.sukunimi@oulu.fi -muodossa.

Väliaikaisesti meidän vanha webbipalvelin oldwww.sgo.fi on taas käytössä. Palvelimesta ainakin saadaan nykyiset mittausdatat vaikka se on muuten vanhentunut.

Tuesday, 11 April 2017

EISCAT Radar Time Available: Call for Proposals

Tromsø VHF Radar seen from the top platform of the UHF Radar; Sep. 2017.
The EISCAT Scientific Association invites applications for observing time on the EISCAT facilities in 2017, by individual scientists, research groups, and consortia throughout the world on equal, competitive basis. This means that anyone can apply, independent of whether or not the applicant is from an EISCAT associate country.

While evaluations are merit based, in the case of two applications having similar merits in evaluation, preference will be given either to those applicants who are new to the EISCAT facilities, in order to enlarge the EISCAT user community and further more open access to the facilities, or to the applicant showing stronger educational impact in their proposal.

The present call is the second one for 2017. In total, 200 hours of experiment time are open for international, peer-reviewed competition, and are available for the use of any of the current EISCAT facilities. Roughly half of this time has been allocated in the first call.

Please refer to the details of the call at https://www.eiscat.se/blog/2017/04/10/eiscat-peer-reviewed-program-experiments-2/ for more information.

The deadline for proposals is 1st May 2017 at 24:00 UTC.

Text: EISCAT. Photo: Th.Ulich.

Tuesday, 7 February 2017

Northern Lights 31st January / 1st February 2017

[Helsingin Sanomissa 7.2.2017: "Revontulet sykkivät mystisesti" -artikkeli SGO:n ja Japanilaistutkijoiden välisestä tutkimusyhteistyöstä.]

Last week beautiful northern lights were seen across large parts of Northern Finland and Scandinavia. Already early in the evening after 19:00 EET (17:00 UTC), the lights appeared and by 21:00 EET the sky was filled with what we call "pulsating aurora". This form of aurora displays large patches of diffuse green light, which are flickering at various speeds, some flicker very fast. Pulsating aurora is very much a topic of active research, and our Japanese colleagues just launched the ARASE (ERG) satellite to study these specific lights from space. These efforts are combined with optical studies on the ground, and just in time for last week's northern lights, a special high-speed camera was installed at SGO, which can take up to 100 photos of the aurora per second!

From Sodankylä, four films of the aurora during the night of 31st January / 1st February have recently been published, two of which are from SGO:

The video above was made by taking all of the images of the regular all-sky camera of SGO, which are black-and-white images taken through filters for the auroral green, red, and blue lines, and combine these to create RGB (false) colour images. Images are taken every 20 seconds, and thus the video linked above is a time-lapse of the whole night, which is just 1min 30 sec long. (©2017 by SGO)

The video linked here is a result of a collaboration between SGO and Site-Eye Ltd., UK. Site-Eye have installed two long-term time-lapse cameras at SGO, one looking at the sky at a northerly direction, the other looking west across the river Kitinen. This video combines images from both cameras. (©2017 by SGO and Site-Eye Ltd)

The video above was taken by SGO's Thomas Ulich, who placed a camera looking almost straight up, with a slight tilt towards the south. This is the best direction to see what is called the auroral corona, a display, where the auroral rays all seem to originate from the same point in space. This is, however, just a result of perspective: the rays are in fact parallel. Images taken over 9 hours at a rate of four photos per minute were combined into a time-lapse film of about one minute duration. (©2017 by Thomas Ulich, see his blog post)

In the final video of this series, which was taken by SGO's Esa Turunen using a fish-eye lens to cover as much sky as possible, you can see the shapes of pulsating aurora especially well. They are patches drifting across the sky and flickering at the same time. The images were taken at a rate of approximately one per second. (©2017 by Esa Turunen)

Please note that in all videos linked here, the flickering of the aurora is aliased by the number of time per minute the images were taken as well as by the frames-per-second rate of the final time-lapse films.