100 vuotta sitten
Tammikuussa 1918
Suomessa alkoi verinen sisällissota. Vastakkain olivat punaiset ja valkoiset.
Kansakunta oli jakaantunut syvästi kahtia. Maassa oli vakava elintarvikepula ja
talouskriisi, rahan arvo romahti. Vaikka Sodankylä oli kaukana rintamista, sota vaikutti voimallisesti sinnekin.
Observatorio
aloitti vuonna 1918 viidennen toimivuotensa. Sen ensimmäinen johtaja Jaakko
Keränen (1883-1979) oli aloittanut työnsä kesällä 1913. Silloin observatorion
taloudellinen tila oli hyvä, mutta vuonna 1914 alkaneen maailmansodan edetessä se
huononi dramaattisesti. Kesällä 1917 Jaakko ja hänen vaimonsa Siiri (1889-1968),
joka oli samalla observatorion assistentti, päättivät jättää observatorion
vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi. Sodankylässä olivat syntyneet Kerästen
lapset Liisa (1915-2004) ja Olli (1917-1939). Keräsen perhe muutti Helsinkiin,
koska observatorion palkat olivat inflaation myötä huvenneet riittämättömäksi
nelihenkisen perheen elatukseen. Jaakon tekeillä oleva väitöskirja vaati myös
viimeistelyä Helsingin yliopistossa.
Lapissa vallitsi monin
paikoin vaikea elintarvikepula, jopa suoranainen nälänhätä. Keränen kirjoittikin
Helsinkiin esimiehelleen Ilmatieteen laitoksen johtajalle Gustaf Melanderille: "Täällä syödään yleisesti pettua ja
elintarvikepula on kova". Jaakko Keränen lähetti säännöllisesti
poronlihaa, voita ja muita elintarvikkeita rahtikuljetuksena Helsinkiin Gustaf
Melanderille ja hänen perheelleen, pula oli suuri sielläkin.
Elokuussa 1917
observatorioon palkattiin Helsingistä virkaa tekeväksi johtajaksi 23-vuotias filosofian
maisteri Heikki Lindfors (1894-1918). Hän otti observatorion tehtävät nopeasti
vastaan ja osoittautui taitavaksi työntekijäksi. Kun Suomen sisällissota
puhkesi tammikuussa 1918, Lindfors tunsi velvollisuudekseen lähteä sotaan
mukaan valkoisten puolelle kotikaupunkinsa Tampereen rintamalle. Siksi hän
keskeytti kaikki havainnot observatoriossa ja kirjoitti havaintopäiväkirjaan
tiedoksi "Toiminta lopetetaan
johtajan sotaanlähdön vuoksi ja aloitetaan jälleen, kun voitto on saatu".
Lindforsin mukana rintamalle lähti myös observatorion vahtimestari Henrik
Gummerus (1874-1937). Lindfors sai surmansa Tampereen
valloitustaisteluissa maaliskuussa 1918.
Vaikea aika
Heti
sisällissodan päätyttyä toukokuussa 1918 Jaakko Keränen matkusti Helsingistä
Sodankylään ja sai Lindforsin keskeyttämät havainnot ja magneettiset
rekisteröinnit jälleen toimintaan. Havaintoihin jäi kuitenkin noin neljän
kuukauden katkos. Työnsä jälkeen Keränen jätti lopullisesti Sodankylän
observatorion ja siirtyi Helsinkiin vastaperustetun Geodeettisen laitoksen
palvelukseen.
Uudeksi johtajaksi
palkattiin Elias Levanto (1890-1969) ja assistentiksi tämän vaimo Hanna (1892-1979).
Elias Levanto oli myös osallistunut sisällissodan taisteluihin valkoisten
riveissä. Samalla puolella rintamaa taisteli myös observatorion tuleva johtaja
Eyvind Sucksdorff (1899-1955).
Taloudellinen
ahdinko jatkui Sodankylässä myös Elias Levannon johtajakaudella. Perheeseen
syntyi kaksi lasta ja elanto oli niukkaa. Elias Levanto perheineen muutti vuonna
1921 etelään, Turkuun, jossa hän sai varmemman toimen koulualalta.
Sisällissodan
taisteluihin osallistui myös observatorion ensimmäinen vahtimestari Adiel
Ahonen (1883-1938) punaisten puolella. Hän pakeni sodan jälkeen Venäjälle,
mutta surmattiin siellä Stalinin poliittisten vainojen aikana vuonna 1938. Otto
Moberg (1869-1951), joka oli myös työskennellyt observatorion vahtimestarina,
toimi sisällissodan aikana Sodankylän valkokaartin esikunnassa.
Olot kohenevat
 |
| Observatorion vaiheista on julkaistu Heikki Nevanlinnan toimittama historiikki, joka on tilattavissa SGO:lta. |
Sodankylän
observatorion pahimman taloudellisen ahdingon aikana 1916-1918 lähellä oli Suomalaisen
Tiedeakatemian päätös lakkauttaa observatorio ja ylläpitää siellä magneettisia
rekisteröintejä vain kesäisin, kun Lapissa tehtiin magneettisia kartoitustöitä
Jaakko Keräsen johdolla. Näin ei onneksi käynyt ja observatorion taloudellinen
tila koheni vähitellen 1920-luvun lopulla. Observatorion johdossa toimi
1921-1927 Heikki Hyyryläinen (1893-1963), jonka aikana observatorion
meteorologisia havaintoja laajennettiin merkittävästi. Vuonna 1927
observatorion saatiin johtajaksi tarmokas ja aikaansaapa Eyvind Sucksdorff,
joka oli virassaan aina vuoteen 1945 saakka.
Polaarivuosi
1932-1933
Observatorio koki
uuden nousukauden kansainvälisen polaarivuoden 1932-1933 aikana, kun havaintokohteiden
määrä nousi pysyvästi toiselle kymmenelle. Kansainvälinen yhteistyö pääsi myös
vauhtiin ja Sodankylän observatorion arvostus alan tiedeyhteisössä oli
korkealla. Observatorion tieteellisiä
havaintoaineistoja ja vuosikirjoja toimitettiin yli 50:lle alan
kansainväliselle organisaatiolle. Eyvind Sucksdorff julkaisi omia merkittäviä ja
uraauurtavia tutkimuksiaan magneettisten pulsaatioiden alalla.
Polaarivuoden
jälkeen laitoksen nimi muutettiinkin vastaamaan paremmin toimintojen kasvanutta
laajuutta muotoon Sodankylän geofysiikan observatorio.
Heikki Nevanlinna
Aiheesta lisää:
Heikki
Nevanlinna: Jaakko Keränen - Suomen sääprofessori. Oulun yliopisto ja
Ilmatieteen laitos, 2014 (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144225).
Heikki Nevanlinna
(Toim.): Sodankylän geofysiikan observatorio 1913-2013 - sata vuotta havaintoja
ja tutkimusta. Oulu yliopisto, 2017. ( Kirjaa voi tilata SGO:lta )
No comments:
Post a Comment