Wednesday, 27 November 2019
Polar Stratospheric Clouds / Helmiäispilviä
🇬🇧 Rarely seen this early in winter, this morning we saw beautiful Polar Stratospheric Clouds (Mother-of-Pearl clouds) here in Sodankylä. PSCs contribute to the stratospheric ozone loss in spring.
🇫🇮 Harvoin näkyy helmiäispilvet jo marraskuussa. Tänä aamuna Sodankylässä näkyi hienosti stratosfääripilvet. Pilvet vaikuttavat keväällä otsonikatoon stratosfäärissä.
Photo/kuva: Thomas Ulich, Sodankylä, Finland.
Labels:
clouds,
English,
helmiäispilvet,
mother of pearl clouds,
polar stratospheric clouds,
psc,
Sodankylä,
Sodankylä Geophysical Observatory,
stratosfääri,
stratosfääripilvet,
stratosphere,
suomeksi
Location:
99600 Sodankylä, Finland
Wednesday, 25 September 2019
Tutkijoiden yö Sodankylässä / Researchers' Night in Sodankylä
Suomenkielinen ohjelma / Finnish language programme (English below)
Yleisöluennoilla kuulet avaruuden kauneimmasta värinäytelmästä, revontulista, näet kauniit kuvat ja videot ja pääset kysymään luennoitsijalta mieltä askarruttavat kysymyksesi. Revontulien lisäksi esittelemme Sodankylän geofysiikan observatorion toimintaa ja puhumme nykypäivän haasteista ihmiskunnalle: avaruusromusta ja avaruussäästä. Lisäksi ohjelmassa on viime vuoden Tutkijoiden yössä suosittu Valo ja Aika -luento, jonka lopussa kokeillaan revontulten tai ainakin yötaivaan kuvaamista omalla kameralla (sään salliessa).
18:00 - Legendat ja tiede - Lyhyt tarina revontuleista (Thomas Ulich)
19:00 - Sodankylän Geofysiikan Observatorio ja nykyajan suurimmat haasteet (Thomas Ulich)
20:00 - Valo ja Aika - voidaanko tallentaa aikaa tiedostoon? (Thomas Ulich)
English language programme / Englanninkielinen ohjelma
In parallel SGO's international researchers will tell about their research work (in English, in the upstairs meeting room).
Yleisöluennot Tähtelän päärakennuksessa Polariassa 1. kerroksen luentosalissa suomeksi.
19:00 - Sodankylän Geofysiikan Observatorio ja nykyajan suurimmat haasteet (Thomas Ulich)
20:00 - Valo ja Aika - voidaanko tallentaa aikaa tiedostoon? (Thomas Ulich)
English language programme / Englanninkielinen ohjelma
In parallel SGO's international researchers will tell about their research work (in English, in the upstairs meeting room).
18:30 - The critical ozone in the Earth's atmosphere (Jia Jia)
19:00 - Waves in space: what is behind the aurora? (Claudia Martinez)
19:30 - Space weather: ionosphere & atmospheric electricity (Liljana Macotela Cruz)
20:00 - Oscillations of the Earth's magnetic field (Neethal Thomas)
19:00 - Waves in space: what is behind the aurora? (Claudia Martinez)
19:30 - Space weather: ionosphere & atmospheric electricity (Liljana Macotela Cruz)
20:00 - Oscillations of the Earth's magnetic field (Neethal Thomas)
The event is free of charge. / Tapahtuma on maksuton.
Coffee, tea, juice and cake will be served from 18:30. Kahvia, teetä, mehua ja marjapiirakkaa tarjotaan klo 18:30 alkaen.
Coffee, tea, juice and cake will be served from 18:30. Kahvia, teetä, mehua ja marjapiirakkaa tarjotaan klo 18:30 alkaen.
Lue lisää Tutkijoiden yöstä www.oulu.fi/yliopisto/tutkijoidenyo2019/ (more info, in Finnish).
Friday, 13 September 2019
Pekka Verronen aloitti SGO:lla tutkimusprofessorina
FT Pekka Verronen aloitti SGO:lla viisivuotisen Oulun yliopiston ja Ilmatieteenlaitoksen välisen yhteisprofessuurin. Verrosen tutkimustyö keskittyy avaruussään ilmakehävaikutuksien selvittämiseen maanpinta- ja satelliittihavaintojen ja tietokonemallinnuksen avulla. Verronen on SGO:n pitkäaikainen tutkimusyhteistyökumppani erityisesti Chemical Aeronomy in the Mesosphere and Ozone in the Stratosphere (CHAMOS) projektissa.
Lisätietoja:
SGO:n ideariihi Suomen Akatemian syyskuun hakuun. Kuvassa oikealta lukien: Pekka Verronen, Thomas Ulich, Jia Jia, Kenneth Nilsen ja Antti Kero |
Monday, 9 September 2019
Tutkijoiden yö Sodankylässä / Researchers' Night in Sodankylä
Yleisöluennot Tähtelän päärakennuksessa Polariassa 1. kerroksen luentosalissa suomeksi.
Yleisöluennoilla kuulet avaruuden kauneimmasta värinäytelmästä, revontulista, näet kauniit kuvat ja videot ja pääset kysymään luennoitsijalta mieltä askarruttavat kysymyksesi. Revontulien lisäksi esittelemme Sodankylän geofysiikan observatorion toimintaa ja puhumme nykypäivän haasteista ihmiskunnalle: avaruusromusta ja avaruussäästä. Lisäksi ohjelmassa on viime vuoden Tutkijoiden yössä suosittu Valo ja Aika -luento, jonka lopussa kokeillaan revontulten tai ainakin yötaivaan kuvaamista omalla kameralla (sään salliessa).
klo 18:00 - Legendat ja tiede - Lyhyt tarina revontuleista
klo 19:00 - Sodankylän Geofysiikan Observatorio ja nykyajan suurimmat haasteet
klo 20:00 - Valo ja Aika - voidaanko tallentaa aikaa tiedostoon?
Luentojen jälkeen kokeillaan revontulten tai ainakin yötaivaan kuvaamista omalla kameralla (sään salliessa).
klo 18:00 - Legendat ja tiede - Lyhyt tarina revontuleista
klo 19:00 - Sodankylän Geofysiikan Observatorio ja nykyajan suurimmat haasteet
klo 20:00 - Valo ja Aika - voidaanko tallentaa aikaa tiedostoon?
Luentojen jälkeen kokeillaan revontulten tai ainakin yötaivaan kuvaamista omalla kameralla (sään salliessa).
Tapahtuma on maksuton.
Friday, 12 April 2019
EISCAT Peer-Review Programme: Call for Proposals
The EISCAT Scientific Association invites applications for observing time on the EISCAT facilities in 2018, by individual scientists, research groups, and consortia throughout the world on equal,
competitive basis. This means that anyone can apply, independent of whether or not the applicant is from an EISCAT associate country.
While evaluations are merit based, in the case of two applications having similar merits in evaluation, preference will be given either to those applicants who are new to the EISCAT facilities, in order to enlarge the EISCAT user community and further more open access to the facilities, or to the applicant showing stronger educational impact in their proposal.
The present call is the second one for 2019. In total, 200 hours of experiment time are open for international, peer-reviewed competition, and are available for the use of any of the current EISCAT facilities. Roughly half of this time has been allocated in the first call.
Please refer to the details of the call at
https://www.eiscat.se/blog/2019/04/04/eiscat-peer-reviewed-program-experiments-2/
for more information.
The deadline for proposals is 1st May 2019 at 24:00 UTC.
From: Ingemar Häggström, EISCAT Scientific Association.
competitive basis. This means that anyone can apply, independent of whether or not the applicant is from an EISCAT associate country.
While evaluations are merit based, in the case of two applications having similar merits in evaluation, preference will be given either to those applicants who are new to the EISCAT facilities, in order to enlarge the EISCAT user community and further more open access to the facilities, or to the applicant showing stronger educational impact in their proposal.
The present call is the second one for 2019. In total, 200 hours of experiment time are open for international, peer-reviewed competition, and are available for the use of any of the current EISCAT facilities. Roughly half of this time has been allocated in the first call.
Please refer to the details of the call at
https://www.eiscat.se/blog/2019/04/04/eiscat-peer-reviewed-program-experiments-2/
for more information.
The deadline for proposals is 1st May 2019 at 24:00 UTC.
From: Ingemar Häggström, EISCAT Scientific Association.
Sunday, 7 April 2019
Eyvind Sucksdorff Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja 1927–1945
Eyvind Sucksdorff syntyi 7. huhtikuuta 1899 Pohjois-Savon Vesannolla. Hän kuoli Helsingissä 19. lokakuuta 1955. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 120 vuotta Sucksdorffin syntymästä.
Eyvind Sucksdorff valmistui ylioppilaaksi Viipurin lyseosta vuonna 1918. Vielä samana vuonna hän osallistui Suomen sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella valkoisten joukoissa.
Sucksdorff opiskeli Turun yliopistossa fysiikkaa, tähtitiedettä ja matematiikkaa Yrjö ja Kalle Väisälän oppilaana. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1933.
Suomalainen Tiedeakatemia valitsi Sucksdorffin Sodankylän observatorion johtajaksi vuonna 1927. Hän oli järjestyksessä viides johtaja observatorion perustamisesta 1913 lähtien. Observatorion assistentiksi kiinnitettiin Eyvindin aviopuoliso lääketieteen kandidaatti Annikki Sucksdorff (s. Santaholma; 1904-1986). He työskentelivät observatoriotehtävissä 18 vuotta vuoteen 1945 saakka. Sinä aikana heille syntyi kolme lasta: Christian (Krisse) (1928–2016), Esra (1929–) ja Liisa (1931–).
1920-luvun lopulla alkoivat suomalaiset geofyysikot ja meteorologit valmistautua vuosien 1932–1933 kansainvälisen polaarivuoden tutkimus- ja havainto-ohjelmaan. Sodankylän observatoriossa uusittiin ja laajennettiin magneettikentän rekisteröintilaitteet. Aikansa moderneimmat ja tarkimmat laitteet saatiin Tanskan ilmatieteelliseltä laitokselta. Laitteet oli suunnitellut laitoksen johtaja ja Kansainvälisen polaarivuoden presidentti Dan la Cour (1876–1942). Sucksdorff ja la Cour tekivät 1930-luvulla tiivistä yhteistyötä magneettisten mittausten ja uusien mittalaitteiden parissa. La Courin magneettiset instrumentit olivat kansainvälisen observatorioyhteisön vakiolaitteita aina 1990-luvulle saakka.
Polaarivuoden aikana Sodankylän observatoriossa oli toiminnassa toistakymmentä eri meteorologista ja geofysikaalista havaintolaitteistoa. Vastaavassa laajuudessa Sodankylässä tehtiin havaintoja ensimmäisen polaarivuoden aikana 1882–1883.
Polaarivuoden hyvin toteutettu havainto-ohjelma oli Sodankylän observatoriolle ja Eyvind Sucksdorffin pienelle neljän hengen tiimille suuri menestys. Observatorion asema tiedeyhteisössä vahvistui, kun Sodankylästä tehtiin magneettisten kojeiden kansainvälinen kalibrointiasema. Eyvind Sucksdorff loi kiinteät suhteet alan kansainvälisiin toimijoihin, erityisesti pohjoismaisiin kollegoihin.
Suuri osa polaarivuoden havainnoista jäi pysyvästi observatorion tehtäviin. Niinpä vuonna 1933 Eyvind Sucksdorffin aloitteesta observatorion nimeksi otettiin laajennetun tehtäväkentän mukaisesti "Sodankylän geofysikaalinen observatorio Tähtelä".
Uudet magneettiset mittalaitteet antoivat mahdollisuuksia tutkia entistä nopeampia korkeataajuisia magneettisia muutoksia. Vuonna 1936 Eyvind Sucksdorff julkaisi arvostetussa Journal of Geophysical Research -lehdessä, samanaikaisesti norjalaisen Leiv Harangin (1902–1970) kanssa, tutkimuksen nopeista magneettikentän muutoksista, joille vakiintui nimitys mikropulsaatiot. Kyseessä oli uusi tieteellinen aluevaltaus magnetismin alalla. Sucksdorff jatkoi pulsaatioiden tutkimuksia maavirtojen ja suurten induktiokelojen avulla aina 1930-luvun lopulle saakka. Hänen työtään ovat sittemmin jatkaneet menestyksellisesti Oulun yliopiston tutkijat.
Eyvind Sucksdorffin väitöskirja valmistui sodan aikana vuonna 1942. Se käsitteli magneettista häiriöisyyttä (aktiivisuutta), joka oli 1930-luvulla monella taholla kiinnostuksen kohteena. Väitöskirjatyön aineistona oli Sodankylän magneettiset rekisteröintitulokset 1914–1934. Tässä työssä hyödynnettiin ensimmäisen kerran Sodankylän observatoriossa tuotettua tieteellistä dataa kansainvälisen tiedeyhteisön käyttöön. Väitöskirjatyön aihepiiri olisi nykyterminologian mukaan avaruussää ja -ilmasto, joka on mitä ajankohtaisin tutkimusalue tänäkin päivänä. Vasta 1960-luvulla Sodankylän observatoriossa julkaistiin uudelleen kansainvälisesti merkittäviä tieteellisiä tutkimuksia.
Sodankylän observatorion 1930-luvun menestystarina päättyi vuonna 1944 täydelliseen katastrofiin. Saksalaiset sotajoukot suorittivat observatorion täydellisen ja mitä perusteellisemman tuhon syksyllä 1944. Observatorion kaikki 11 rakennusta poltettiin maan tasalle.
Suomalainen Tiedeakatemia yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa päättivät aloittaa välittömästi observatorion uudelleenrakentamisen. Jo vuoden 1944 lopulla säähavainnot saatiin käyntiin lähes aikaisemmassa laajuudessa. Observatorion toiminnot jaettiin vuonna 1949 kahtia siten, että kaikki magnetismiin liittyvät jäivät Tiedeakatemian vastuulle, mutta meteorologiset ja aerologiset havainnot siirrettiin uudelle organisaatiolle Ilmatieteen laitoksen tehtäväkentälle. Näin Tähtelän alueelle syntyi kaksi observatoriota: meteorologinen ja magneettinen. Tarvittavat varat saatiin Lapin jälleenrakentamisrahastosta. Jälleenrakennusvaiheen tärkeitä vaikuttajia olivat Eyvind Sucksdorffin ohella Ilmatieteen laitoksen johtaja Jaakko Keränen - Sodankylän observatorion ensimmäinen johtaja 1913–1917 - ja Helsingin yliopiston meteorologian professori Vilho Väisälä, jonka ansiosta saatiin Sodankylän aerologiset luotaukset käyntiin.
Geofysiikan observatorion uusi päärakennus valmistui vuonna 1950, ja uusi aika koitti. Eero Kataja (1927–2014) aloitti observatorion johdossa samana vuonna, mutta Eyvind Sucksdorff, Tiedeakatemian observatoriotoimikunnan sihteerinä, oli silloin vielä varsin kokemattoman Katajan tukena kaikissa observatoriota koskevissa käytännön kysymyksissä.
Eyvind Sucksdorff valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1951. Hän toimi tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n puheenjohtajana 1947–1955. Sucksdorff oli sodan jälkeen kansainvälisen geomagnetismin järjestön (IAGA) aktiivinen jäsen.
Eyvind Sucksdorff siirtyi Sodankylän tuhon jälkeen Helsinkiin Ilmatieteen laitokselle geofyysikon virkanimikkeellä. Siellä hänen suunnitelmiensa mukaan valmistui Nurmijärven magneettinen observatorio vuonna 1951. Sucksdorffin tehtäväkenttään kuului vielä uudistaa ja jatkaa Ilmatieteen laitoksen tekemiä magneettisia maastomittauksia eri puolilla Suomea. Eyvind Sucksdorffin äkillinen kuolema vuonna 1955 katkaisi näiden töiden jatkuvuuden.
Sodankylän geofysiikan observatorion yli satavuotisessa historiassa Eyvind Sucksdorff nousee erääksi sen tärkeimmäksi johtajaksi, jonka ansiosta observatorio nousi kansainvälisen tiedeyhteisön arvostetuksi toimijaksi jo 1930-luvulla.
Eyvind Sucksdorffin elämästä ja työstä Sodankylän geofysiikan observatoriossa on ilmestynyt allekirjoittaneen laatima kirja "Geofyysikko Eyvind Sucksdorff - havaintojen taituri" (Suomen Tiedeseura 2018, 183 s.). Se on ostettavissa Tiedekirjakaupan kautta (tiedekirja (at) tsv.fi), mutta kirjaa voi kysyä myös Sodankylän geofysiikan observatoriosta.
Teksti: Heikki Nevanlinna.
Eyvind Sucksdorff valmistui ylioppilaaksi Viipurin lyseosta vuonna 1918. Vielä samana vuonna hän osallistui Suomen sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella valkoisten joukoissa.
Sucksdorff opiskeli Turun yliopistossa fysiikkaa, tähtitiedettä ja matematiikkaa Yrjö ja Kalle Väisälän oppilaana. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1933.
Eyvind ja Annikki Sucksdorff vuonna 1927. Kuva: Sucksdorffien perhealbumi, kiitokset Touko Siltala. |
1920-luvun lopulla alkoivat suomalaiset geofyysikot ja meteorologit valmistautua vuosien 1932–1933 kansainvälisen polaarivuoden tutkimus- ja havainto-ohjelmaan. Sodankylän observatoriossa uusittiin ja laajennettiin magneettikentän rekisteröintilaitteet. Aikansa moderneimmat ja tarkimmat laitteet saatiin Tanskan ilmatieteelliseltä laitokselta. Laitteet oli suunnitellut laitoksen johtaja ja Kansainvälisen polaarivuoden presidentti Dan la Cour (1876–1942). Sucksdorff ja la Cour tekivät 1930-luvulla tiivistä yhteistyötä magneettisten mittausten ja uusien mittalaitteiden parissa. La Courin magneettiset instrumentit olivat kansainvälisen observatorioyhteisön vakiolaitteita aina 1990-luvulle saakka.
Polaarivuoden aikana Sodankylän observatoriossa oli toiminnassa toistakymmentä eri meteorologista ja geofysikaalista havaintolaitteistoa. Vastaavassa laajuudessa Sodankylässä tehtiin havaintoja ensimmäisen polaarivuoden aikana 1882–1883.
Polaarivuoden hyvin toteutettu havainto-ohjelma oli Sodankylän observatoriolle ja Eyvind Sucksdorffin pienelle neljän hengen tiimille suuri menestys. Observatorion asema tiedeyhteisössä vahvistui, kun Sodankylästä tehtiin magneettisten kojeiden kansainvälinen kalibrointiasema. Eyvind Sucksdorff loi kiinteät suhteet alan kansainvälisiin toimijoihin, erityisesti pohjoismaisiin kollegoihin.
Suuri osa polaarivuoden havainnoista jäi pysyvästi observatorion tehtäviin. Niinpä vuonna 1933 Eyvind Sucksdorffin aloitteesta observatorion nimeksi otettiin laajennetun tehtäväkentän mukaisesti "Sodankylän geofysikaalinen observatorio Tähtelä".
Uudet magneettiset mittalaitteet antoivat mahdollisuuksia tutkia entistä nopeampia korkeataajuisia magneettisia muutoksia. Vuonna 1936 Eyvind Sucksdorff julkaisi arvostetussa Journal of Geophysical Research -lehdessä, samanaikaisesti norjalaisen Leiv Harangin (1902–1970) kanssa, tutkimuksen nopeista magneettikentän muutoksista, joille vakiintui nimitys mikropulsaatiot. Kyseessä oli uusi tieteellinen aluevaltaus magnetismin alalla. Sucksdorff jatkoi pulsaatioiden tutkimuksia maavirtojen ja suurten induktiokelojen avulla aina 1930-luvun lopulle saakka. Hänen työtään ovat sittemmin jatkaneet menestyksellisesti Oulun yliopiston tutkijat.
Eyvind Sucksdorffin väitöskirja valmistui sodan aikana vuonna 1942. Se käsitteli magneettista häiriöisyyttä (aktiivisuutta), joka oli 1930-luvulla monella taholla kiinnostuksen kohteena. Väitöskirjatyön aineistona oli Sodankylän magneettiset rekisteröintitulokset 1914–1934. Tässä työssä hyödynnettiin ensimmäisen kerran Sodankylän observatoriossa tuotettua tieteellistä dataa kansainvälisen tiedeyhteisön käyttöön. Väitöskirjatyön aihepiiri olisi nykyterminologian mukaan avaruussää ja -ilmasto, joka on mitä ajankohtaisin tutkimusalue tänäkin päivänä. Vasta 1960-luvulla Sodankylän observatoriossa julkaistiin uudelleen kansainvälisesti merkittäviä tieteellisiä tutkimuksia.
Sodankylän observatorion 1930-luvun menestystarina päättyi vuonna 1944 täydelliseen katastrofiin. Saksalaiset sotajoukot suorittivat observatorion täydellisen ja mitä perusteellisemman tuhon syksyllä 1944. Observatorion kaikki 11 rakennusta poltettiin maan tasalle.
Suomalainen Tiedeakatemia yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa päättivät aloittaa välittömästi observatorion uudelleenrakentamisen. Jo vuoden 1944 lopulla säähavainnot saatiin käyntiin lähes aikaisemmassa laajuudessa. Observatorion toiminnot jaettiin vuonna 1949 kahtia siten, että kaikki magnetismiin liittyvät jäivät Tiedeakatemian vastuulle, mutta meteorologiset ja aerologiset havainnot siirrettiin uudelle organisaatiolle Ilmatieteen laitoksen tehtäväkentälle. Näin Tähtelän alueelle syntyi kaksi observatoriota: meteorologinen ja magneettinen. Tarvittavat varat saatiin Lapin jälleenrakentamisrahastosta. Jälleenrakennusvaiheen tärkeitä vaikuttajia olivat Eyvind Sucksdorffin ohella Ilmatieteen laitoksen johtaja Jaakko Keränen - Sodankylän observatorion ensimmäinen johtaja 1913–1917 - ja Helsingin yliopiston meteorologian professori Vilho Väisälä, jonka ansiosta saatiin Sodankylän aerologiset luotaukset käyntiin.
Geofysiikan observatorion uusi päärakennus valmistui vuonna 1950, ja uusi aika koitti. Eero Kataja (1927–2014) aloitti observatorion johdossa samana vuonna, mutta Eyvind Sucksdorff, Tiedeakatemian observatoriotoimikunnan sihteerinä, oli silloin vielä varsin kokemattoman Katajan tukena kaikissa observatoriota koskevissa käytännön kysymyksissä.
Eyvind Sucksdorff valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1951. Hän toimi tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n puheenjohtajana 1947–1955. Sucksdorff oli sodan jälkeen kansainvälisen geomagnetismin järjestön (IAGA) aktiivinen jäsen.
Eyvind Sucksdorff siirtyi Sodankylän tuhon jälkeen Helsinkiin Ilmatieteen laitokselle geofyysikon virkanimikkeellä. Siellä hänen suunnitelmiensa mukaan valmistui Nurmijärven magneettinen observatorio vuonna 1951. Sucksdorffin tehtäväkenttään kuului vielä uudistaa ja jatkaa Ilmatieteen laitoksen tekemiä magneettisia maastomittauksia eri puolilla Suomea. Eyvind Sucksdorffin äkillinen kuolema vuonna 1955 katkaisi näiden töiden jatkuvuuden.
Sodankylän geofysiikan observatorion yli satavuotisessa historiassa Eyvind Sucksdorff nousee erääksi sen tärkeimmäksi johtajaksi, jonka ansiosta observatorio nousi kansainvälisen tiedeyhteisön arvostetuksi toimijaksi jo 1930-luvulla.
"Geofyysikko Eyvind Sucksdorff - havaintojen taituri" -kirjan kansi. |
Teksti: Heikki Nevanlinna.
Monday, 25 March 2019
1st Finnish EISCAT_3D User Meeting 26th March
Artist Impression of an EISCAT_3D site. Courtesy National Institute of Polar Research, Tokyo, Japan. |
The 1st Finnish EISCAT_3D User Meeting is organised in Oulu at Tellus stage on 26th March 2019. The purpose of the meeting is to inform researchers from the space physics, atmospheric and radio science community of the current status and future plans concerning the international EISCAT_3D incoherent scatter radar facility. Invited speakers from Finland and abroad, including the director of EISCAT, Dr. Craig Heinselman, will present their ideas and future plans. Plenty of time is reserved for discussion and questions. Anyone interested is welcomed to join the meeting.
The detailed programme can be found on http://www.sgo.fi/Events/E3D_FiUM/
Text: Anita Aikio; Image: NIPR, Japan.
Labels:
EISCAT,
EISCAT_3D,
incoherent scatter,
Meeting,
Oulu,
radar,
University of Oulu,
User Meeting
Location:
Linnanmaa, Oulu, Finland
Friday, 1 March 2019
Auroras of 28 Feb 2019 from Sodankylä iCCD
Last night we had one of the best aurora events of the season 2018-2019. Here is the movie from SGO iCCD camera with 1 minute resolution. Each minute image is composition of the three adjacent images with different filters for green (557.7nm), blue (428.8nm) and red (630.0nm) emissions.
1min resolution movie of 28Feb-1Mar 2019 from SOD iCCD camera.
Sodankylä magnetogram 26.2.-4.3.2019. The enhanced geomagnetic activity caused by high speed stream from coronal hole continued until 2 Mar.
Wednesday, 13 February 2019
Kesäharjoittelu 2019 SGO:lla
Sodankylän geofysiikan observatoriolla on tarjolla kesätyö- ja harjoittelupaikkoja liittyen observatorion toimintaan Sodankylässä ja Oulussa (seismologian ja kosmisen säteilyn tutkimusryhmät). Tyypillisesti opiskelijat ovat luonnontieteellisiltä (fysiikka, geofysiikka, matematiikka) tai teknillisiltä aloilta liittyen instrumenttiprojekteihin tai mittausinfrastruktuurien rakentamiseen ja kehittämiseen.
SGO:lla on tällä hetkellä käynnissä useita instrumenttiprojekteja, jotka ovat asennusvaiheessa vuoden 2019 aikana kuten spektririometrit, KAIRA-asemaan liittyvä ARKS-hanke sekä pulsaatiomagnetometrien päivittäminen. Uusimmat laitteistot hyödyntävät moderneja teknisiä ratkaisua kuten FPGA-ohjelmointia, yhden kortin tietokoneita.
Käynnissä on myös uuden EISCAT_3D -järjestelmän vastaanotinaseman toteutus Enontekiön Karesuvantoon, jonka toteutuksessa on SGO:n lisäksi mukana suomalaisia yrityksiä sekä laitoksia.
Aiempina vuosina kesätyöntekijät ovat osallistuneet muun muassa KAIRA-aseman rakentamiseen, havaintoyksikön operatiiviseen mittaustoimintaan, mittauksiin liittyviin tutkimusprojekteihin mahdollistaen jatkamisen aina opinnäytetöihin ja tutkijanuralle yhteistyössä SGOn kanssa. SGO on tarjonnut monille opiskelijoille ensikosketuksen tutkimus- ja havaintomaailmaan. Viimeisin harjoittelujaksosta alkunsa saanut urapolku huipentui väitöstilaisuuteen Sodankylässä joulukuussa 2018. Useat SGO:lla opiskeluaikana harjoittelijoina työskennelleet ovat työllistyneet alalle mm. Ilmatieteen laitokselle. SGO tarjoaa mahdollisuuden päästä matkaan uusien mittaustekniikoiden kehittämiseen ja soveltamiseen pääasiassa ionosfääritutkimuksessa.
Kesälle 2019 SGO:lla on haussa kolme yliopistoharjoittelijan paikkaa ajoittuen kenttä- ja kesäkaudelle (touko-syyskuu). Muita koululaisia ja opiskelijoita mahdollisesti palkataan yliopistoharjoittelupaikkojen selvittyä. Haku on avoinna 28.2.2019 saakka.
Lataa hakuohjeet tästä:
SGO harjoitteluhaku PDF . SGO harjoitteluhaku ( Word )
Hakukuulutus yhteystietoineen Aarresaari.net sivustolla.
SGO:lla on tällä hetkellä käynnissä useita instrumenttiprojekteja, jotka ovat asennusvaiheessa vuoden 2019 aikana kuten spektririometrit, KAIRA-asemaan liittyvä ARKS-hanke sekä pulsaatiomagnetometrien päivittäminen. Uusimmat laitteistot hyödyntävät moderneja teknisiä ratkaisua kuten FPGA-ohjelmointia, yhden kortin tietokoneita.
Käynnissä on myös uuden EISCAT_3D -järjestelmän vastaanotinaseman toteutus Enontekiön Karesuvantoon, jonka toteutuksessa on SGO:n lisäksi mukana suomalaisia yrityksiä sekä laitoksia.
KAIRA-aseman HBA-antennikentän kasausta Kilpisjärvellä heinäkuussa 2011. |
Työympäristössä käytetään pääasiassa Mac OS X ja Linux käyttöjärjestelmiä. Unix-pohjaisten käyttöjärjestelmien hallinta katsotaan eduksi, kuten myös numeeristen laskentaohjelmistojen Pythonin ja MATLABin hallinta.
Kesälle 2019 SGO:lla on haussa kolme yliopistoharjoittelijan paikkaa ajoittuen kenttä- ja kesäkaudelle (touko-syyskuu). Muita koululaisia ja opiskelijoita mahdollisesti palkataan yliopistoharjoittelupaikkojen selvittyä. Haku on avoinna 28.2.2019 saakka.
Lataa hakuohjeet tästä:
SGO harjoitteluhaku PDF . SGO harjoitteluhaku ( Word )
Hakukuulutus yhteystietoineen Aarresaari.net sivustolla.
Summerwork / traineeship at SGO
SGO has available trainee positions at the observatory for the university students in physics, mathematics and technical sciences related to instrumentation development. Application deadline 28.02.2019.
Download application document from here:
Subscribe to:
Posts (Atom)